Valoa vihapuhetta vastaan

Olen aikaisemminkin puhunut äärioikeistolaisten ideoiden noususta Ranskassa, mutta viime aikojen tapahtumat täällä tuntuvat menevän yli kaiken ymmäryksen.
90-luvulla suurta suosiota juutalaisen kollegansa Elie Semounin kanssa niittänyt kamerunilais-bretagnelaista alkuperää oleva koomikko Dieudonné on viime vuodet kerännyt huomiota lähinnä juutalaisvastaisilla kommenteillaan. Hän on kääntänyt kelkkansa täysin parikymmentä vuotta sitten esittämistä äärioikeiston vastaisista mielipiteistään, ja hänellä on nykyisin hyvinkin läheiset suhteet äärioikeistopuolue Front Nationalin perustajaan Jean-Marie Le Peniin, joka on mm. hänen tyttärensä kummi. Le Pen on tullut tunnetuksi aiemmin mm. holokaustia vähättelevillä lausunnoillaan.

En ala tässä eritellä Dieudonnén viimeisimpiä kommentteja sen enempää, koska niiden törkeys ylittää mielestäni kaiken järjen rajat enkä halua antaa niille yhtään enempää näkyvyyttä, mutta kyse on vakavasta kiihottamisesta kansanryhmää kohtaan, josta Dieudonné onkin tuomittu oikeudessa jo seitsemän kertaa.

Tällä kertaa Dieudonné on kuitenkin onnistunut luomaan todellisen kansanliikkeen lähinnä sosiaalisen median ja ”one man show -esitystensä” ansiosta, liikkeen näkyvin merkki on ”la quenelle” käsimerkki, jonka sanotaan olevan eräänlainen väärinpäin tehty natsitervehdys. Dieudonnén asianajajan mukaan ele ei ole antisemitistinen vaan ”järjestelmän vastainen”. Oli eleen merkitys alunperin mikä tahansa, nyt se leviää joka tapauksessa kulovalkean lailla Ranskan sosiaalisessa mediassa, kuvissa quenellen kanssa poseerataan mm. Auschwitzissa tai holokaustin muistomerkin luona Berliinissä.

Samaan aikaan Dieudonné esittelee ”anti-sionistisia” ajatuksiaan Iranin TV:n haastattelussa ja valmistautuu uudelle kiertueelle ”one man shownsa” kanssa.

Ranskan sisäministeri Manuel Valls on yrittänyt viime päivät saada Dieudonnén esityksiä kiellettyä, koska kyseessä on nyt kaikkea muuta kuin komediaesitys, mutta tänään iltapäivällä ilmoitettiin, että kiertueen ensimmäinen esitys järjestetään oikeuden päätöksellä Nantesissa tänä iltana täysin normaalisti.

Vihapuheen ja sananvapauden välissä tasapainottelu tuntuu olevan Euroopassa yhä suurempi haaste; sensuurin ongelma on luonnollisesti se, että sen kohteesta tulee helposti marttyyrimainen uhri ja entistä suurempi tähti. Dieudonné on saanut ”uransa” uuteen nousuun iskemällä suoraan Ranskan suurten muslimi- ja juutalaisyhteisöjen väliseen kitkaan ja antamalla nuorille väylän ilmaista järjestelmän vastaista turhautumistaan yksinkertaisella eleellä.

Suomessakin viime aikoina esillä ollut kysymys uskonnonopetuksesta kouluissa on minusta tässäkin tilanteessa merkittävä: on äärimmäisen tärkeää, että eri uskontokuntien edustajat tuntevat eivät ainoastaan oman uskontonsa perusajatukset vaan tutustuvat myös muiden uskontojen opetuksiin. Ranskan kouluissa uskontoa ei opeteta, ja monelta koulutetultakin ranskalaiselta puuttuu täysin käsitys uskontojen eroista ja yhteneväisyyksistä. Liian usein kaikki ”tieto” uskonnoista ja niiden ajatuksista perustuu rasistiseen huumoriin tai uutisista välittyviin kuviin konflikteista.

Valitettavasti mitä enemmän Dieudonnéta vastustetaan, sitä enemmän hänen suosionsa tuntuu kasvavan.
Olen siitä huolimatta sitä mieltä, että on uskallettava nousta rasistista, antisemitististä, homofobista ja seksististä puhetta vastaan tapahtui se sitten julkisuudessa tai yksityisissä keskusteluissa. Pimeyden puhetta vastaan tarvitaan valoa.

coexist